Kaavakoulu

Esikuvana 1950-luvun ompelu ja vaatteet

posted in: Kaavakoulu | 0

Oletko koskaan tutkinut vanhoja lehtiä? Itse olen koukussa niihin. Jostakin syystä bongaan vanhat lehdet aina kirppiksiltä ensimmäisenä. Niissä on jotakin tosi viehättävää. Ehkä siksi, että ne kertovat menneestä ajasta ja sen ajan arvoista niin paljon ja suoraan. Ne lisäävät ymmärrystä eri aikakausia kohtaan. Sekä kuvin että tekstein. Erityisesti minua kiinnostaa näissä lehdissä ompelu ja vaatteet eri aikoina.

 

Selailin tässä joku aika sitten Sorja -lehteä vuodelta 1951. Se on muotilehti, josta löytyy vaatemalleja lapsille, naisille ja miehille. Tämä kyseinen lehti sattui olemaan kevät- ja kesäkaudelle. Vaatteet eivät ole ostettavissa, vaan se on ompelijan mallilehti. Siitä voi valita mallin, jonka ompelija toteuttaa. Jäin tutkimaan tätä muotilehteä pidemmäksi aikaa.  Mietin, kuinka aika on muuttunut tuosta vuodesta 1951. Ja kuinka tämä muutos näkyy pukeutumisessa. Ja mikä vaikutus pukeutumisen muutoksella on ollut mm. ilmastonmuutokseen.

 

Kun lehti ilmestyi, elettiin aikaa jolloin vaatteet tehtiin täällä Suomessa pääasiassa villasta, puuvillasta, pellavasta eli luonnonkuiduista. Jotka oli kasvatettu täällä Suomessa. Puuvilla tietysti tuli muualta. Ei tullut turhia kilometrejä ja päästöjä vaatteiden kuljetuksesta. Oli vain kangaspakkoja, jotka kuljetettiin ompelijalle tai kauppaan myyntiin. Silloin ei mietitty mikromuoveja tai tehty vaatteita kierrätysmateriaalista. Toki vaatteita kierrätettiin; korjattiin ja muokattiin uuteen malliin. Mekko pienennettiin äidiltä tyttärelle ja housut isältä pojalle. Oli itsestään selvää, että vaatteet tehtiin vuosiksi eteenpäin; kestävyys, ajattomuus, istuvuus ja hyvä materiaali olivat tärkeitä. Oli tiedossa kuka vaatteen oli tehnyt, missä ja millaisissa oloissa. Usein vaatteet tehtiin kotona. Toisinaan tuli kotiin ompelija, joka teki vaatteet koko porukalle.

 

Kun vaatteista ei enää ollut vaatteiksi, tehtiin niistä matonkuteita ja ne palvelivat mattoina vuosikymmeniä. Omassa tuvassani näitä räsymattoja vieläkin pidän. Ilmastonmuutos on tänä päivänä käsin kosketeltavaa ja joka suhteessa ihmiskunnan on tehtävä kulutukseen muutoksia. Muotiteollisuus tekee työtä hartiavoimin, että ihmiset saadaan ostamaan ja kuluttamaan enemmän ja enemmän. Vaatteita ei käytetä loppuun, vaan ne viedään kirppikselle. Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että vaatteita tulee koko ajan lisää ja lisää tähän maailmaan. Johonkin ne päätyvät aina.

 

Oikeastaan haluaisin tähän päivään tuoda enemmän sitä asennetta millä ennen vaatteet tehtiin. Itse kotona ompelu ja vaatteet hyvästä materiaalista, hyvällä istuvalla kaavalla. Vaatteet tehtiin kovaan käyttöön ja pitkäksi aikaa. Niistä ei luovuttu ennen kuin on pakko. Vaatteita korjattiin ja niistä huolehdittiin. Ja kun ne ei enää käyttäjälleen mahtuneet, uudistettiin seuraavalle.

Tähän kiteytyy oikeastaan koko toimintani perusajatus. Itse ompelu ja vaatteet pitkäksi aikaa käyttöön.  Jotta vaatetta käyttää kauan täytyy sen olla istuva, laadukkaasta kankaasta tehty, hyvän näköinen ja tuntuinen päällä. Mukava käyttää. Mieleinen. Tuntua omalta.

 

Tässä muutama kysymys pohdittavaksi ennen kaikkea itselleni:

Voinko ja haluanko minä ylipäätään vaikuttaa omalla pukeutumisellani  ilmastonmuutokseen ja maapallon hyvinvointiin?

Millainen minä olen vaatteiden käyttäjänä?

Onko jokainen vaate kaapissani oikeasti tarpeellinen? Onko joku sellainen, jota ilman pärjään hyvin?

Haluanko minä itse tuottaa ekologisesti ja eettisesti kestäviä vaatteita? Ja kuinka sen teen?

 

Kestävällä ompelulla vaikutat paljon omalta osaltasi ilmastonmuutokseen. Unohtamalla trendivaatteiden shoppailun ja tekemällä vaatteet itse, olet jo pienentänyt omia vaatepäästöjäsi paljon. Paljon on kiinni tahdosta ja asenteesta. Kuten vuoden 1951 Sorja -lehti näyttää, pukeutua voi tyylikkäästi myös maapalloamme ajatellen. 


Vastaa